Perinnönjako

Päivitetty 26.10.2026 · Sisällöstä vastaa Koodisto Digital

Perinnönjako on prosessi, jossa kuolinpesän omaisuus jaetaan perillisten kesken. Se tehdään sen jälkeen, kun pesä on selvitetty eli velat on maksettu. Perinnönjako ei vaadi lakimiestä – perilliset voivat sopia jaon keskenään.

Sopimusjako vai toimitusjako?

Perinnönjako voidaan toteuttaa kahdella tavalla:

Voiko perinnön jakaa, miten haluaa?

Kyllä, jos kaikki osakkaat ovat jaosta yksimielisiä, sillä perintökaaren mukaan osakkaat saavat toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Pesän ja vainajan velat on silti maksettava tai turvattava ennen jakoa. Jos osakas on alaikäinen tai hänellä on edunvalvoja, jako on vahvistettava Digi- ja väestötietovirastossa.

Verotuksessa sovittu jako ei kuitenkaan aina ratkaise. Jos jako poikkeaa siitä, mitä kullekin avioliittolain, perintökaaren ja testamentin mukaan kuuluu, eikä poikkeamalle ole perintöoikeudellista syytä, perintövero määrätään silti näiden osuuksien mukaan. Kun joku saa jaossa enemmän kuin oma perintöosuutensa on eikä anna siitä vastiketta, kyse voi Verohallinnon ohjeen mukaan olla lahjasta, ja siitä voi tulla maksettavaksi lahjaveroa.

Ositus ennen perinnönjakoa

Jos vainaja oli naimisissa, ositus on tehtävä ennen perinnönjakoa. Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan lähtökohtaisesti tasan. Tästä on kuitenkin merkittävä poikkeus: jos leski on vainajaa varakkaampi, hän voi vedota tasinkoetuoikeuteen (avioliittolaki 103 §:n 2 momentti) eikä ole silloin velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. Oikeuskirjallisuudessa tästä käytetään nimitystä tasinkoprivilegi. Oikeus on yksipuolinen – perilliset eivät voi vaatia tasinkoa lesken varallisuudesta. Avioliittolaissa ei säädetä vetoamisen määrämuodosta; käytännössä leski vetoaa siihen perukirjassa tai viimeistään osituksessa. Vasta osituksen jälkeen tiedetään, mikä osa omaisuudesta kuuluu kuolinpesälle.

Onko ositus pakko tehdä?

Ositusta ei tarvitse tehdä heti, mutta se on tehtävä ennen perinnönjakoa ja silloin, kun leski tai joku vainajan perillisistä sitä vaatii. Jos kummallakaan puolisolla ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen, esimerkiksi avioehdon vuoksi, osituksen sijaan tehdään omaisuuden erottelu. Verohallinnon ohjeen mukaan ositus tehdään, kun vainajalla on lesken lisäksi rintaperillinen tai testamentinsaaja.

Mitä tapahtuu, jos ositusta ei tehdä?

Ennen ositusta perintöä ei voi jakaa, ja siihen asti leski on kuolinpesän osakas avio-oikeutensa perusteella. Avioliittolaissa ei säädetä ositukselle määräaikaa puolison kuoleman jälkeen, joten ositus voidaan tehdä myöhemminkin. Avioliittolain 10 vuoden vanhentumisaika koskee avio-oikeutta avioeron tai avioliiton kumoamisen jälkeen. Jos leskikin kuolee ennen ositusta, ositus on tehtävä ennen kuin lesken jälkeen jaetaan perintö.

Voiko osituksen tehdä itse?

Kyllä. Leski ja vainajan perilliset voivat tehdä osituksen keskenään sopimalla. Avioliittolain mukaan ositus toimitetaan siinä järjestyksessä kuin perinnönjaosta on säädetty. Osituksesta laaditaan osituskirja, ja sen voi tehdä samaan asiakirjaan perinnönjakokirjan kanssa. Jos osapuolena on alaikäinen tai edunvalvonnassa oleva, itse tehtyyn ositukseen tarvitaan Digi- ja väestötietoviraston lupa. Jos osapuolet eivät pääse sopuun, käräjäoikeudelta voidaan hakea pesänjakaja toimittamaan ositus.

Perinnönjakokirjan muotovaatimukset

Perintökaaren 23 luvun 9 §:n 1 momentti asettaa vaatimukset lyhyesti: "Perinnönjaosta on laadittava jakokirja. Milloin pesänjakaja on toimittanut jaon, on jakokirja hänen allekirjoitettava. Muussa tapauksessa on jakokirja osakasten allekirjoitettava ja kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi."

Laki vaatii sopimusjaossa siis kolme asiaa:

• Jaosta on laadittava jakokirja eli kirjallinen asiakirja
• Kaikkien osakkaiden allekirjoitukset
• Kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistus

Käytännössä tarvittavia, mutta ei perintökaaressa vaadittuja: päiväys, maininta jaon perusteesta (perintöoikeus vai testamentti) ja erittely siitä, mitä kukin osakas saa. Ilman erittelyä jakokirja ei osoita, mitä sovittiin, ja sitä tarvitaan esimerkiksi pankissa ja kiinteistön kirjaamisessa.

Jos jaon on toimittanut pesänjakaja, hänen on viivytyksettä toimitettava kappale jakokirjaa kullekin osakkaalle (PK 23:9:n 2 momentti).

Onko perinnönjakokirja pakollinen?

Kyllä, aina kun perintö jaetaan kokonaan tai osittain, sillä perintökaaren mukaan perinnönjaosta on laadittava jakokirja. Jakokirjaa ei tarvita, jos pesä jätetään jakamatta tai jos kuolinpesässä on vain yksi osakas, koska silloin perintöä ei tarvitse jakaa. Perukirja tehdään silti.

Pesänjakajan määrääminen

Jos osakkaat eivät pääse sopimukseen, kuka tahansa osakkaista voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Perintökaari ei aseta pesänjakajalle muodollisia kelpoisuusehtoja – PK 23:4:n 1 momentin mukaan oikeus määrää hakemuksesta "sopivan henkilön". Käytännössä määrätään puolueeton ulkopuolinen, yleensä lakimies. Poikkeus on saman pykälän 3 momentti: pesänselvittäjä tai testamentin toimeenpanija, joka ei ole osakas, on ilman erillistä määräystä pesänjakaja, jos osakkaat pyytävät häntä toimittamaan jaon eikä toista pesänjakajaa ole määrätty.

Pesänjakajan tehtävät:

• Selvittää pesän varat ja velat
• Kuulla osakkaita
• Suorittaa jako perintökaaren mukaisesti
• Laatia jakokirja

Kuka maksaa pesänjakajan palkkion?

Pesänjakajan palkkio ja kulut maksetaan kuolinpesän varoista. Perintökaaren mukaan palkkion on oltava kohtuullinen. Kohtuullisuus arvioidaan pesän laadun ja laajuuden sekä tehtävään käytetyn työn mukaan.

Mitä perunkirjoituksen jälkeen?

1. Toimita perukirja Verohallinnolle – 1 kuukauden kuluessa perunkirjoitustilaisuudesta
2. Testamentin tiedoksianto – jos vainaja teki testamentin, testamentin saaja antaa sen tiedoksi perillisille
3. Perintöverotuspäätös – Verohallinto lähettää verotuspäätöksen osakkaille. Jakoa varten päätöstä ei tarvitse odottaa eikä Verohallinnon lupaa pyytää. Perinnön voi jakaa heti, kun perunkirjoitus on toimitettu ja mahdollinen ositus tehty.
4. Maksa pesän ja vainajan velat – velat on maksettava tai niistä asetettava vakuus ennen ositusta ja perinnönjakoa (PK 21:6)
5. Tee ositus – jos vainaja oli naimisissa
6. Tee perinnönjako – sopimuksella tai pesänjakajan toimesta
7. Lähetä jakokirja Verohallinnolle – kopio ositus- ja perinnönjakokirjasta OmaVerossa tai postitse

Pitääkö ositus- ja perinnönjakokirja toimittaa verottajalle?

Kyllä. Kun ositus- ja perinnönjakokirja on tehty, siitä lähetetään kopio Verohallinnolle. Yksi kopio riittää, ja sen voi lähettää yksi osakkaista omilla tunnuksillaan ilman Suomi.fi-valtuutta. OmaVerossa kopio lähetetään Perintövero-kohdasta linkillä "Ositus- ja perinnönjakokirja tai muu lisäselvitys". Postitse sen voi lähettää osoitteeseen Verohallinto, Perintö- ja lahjaverotus, PL 760, 00052 VERO. Ohjeet ovat Verohallinnon sivulla perinnönjaosta.

Jos jako tehdään ennen perintöverotusta, verotus toimitetaan perukirjan lisäksi jakokirjan perusteella. Verohallinto päivittää jakokirjan tiedot rekistereihinsä. Kuolinpesän lakkaamisesta verotuksessa kerrotaan sivulla kuolinpesä.

Usein kysytyt kysymykset